KHO 2020:117: Maahanmuuttovirasto oli määrännyt A:n karkotettavaksi kotimaahansa Albaniaan, koska hänelle ei ollut myönnetty unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskelukorttia.
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana ainoastaan kysymys siitä, oliko ulkomaalaislain mukaista karkottamisen kokonaisharkintaa arvioitava tässä tapauksessa jälkikäteen toisin yksinomaan sillä perusteella, että A oli karkottamispäätöksen jälkeen solminut avioliiton Suomen kansalaisen kanssa ja laittanut Maahanmuuttovirastossa vireille oleskelulupahakemuksen perhesiteen perusteella.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että täytäntöönpanokelpoisen maasta poistamista koskevan päätöksen jälkeen tehty oleskelulupahakemus ei lähtökohtaisesti muodosta perustetta maassa oleskelun jatkamiseen. Tilannetta arvioitaessa on kuitenkin samalla varmistettava, onko asiassa esillä ulkomaalaislain nojalla ja ulkomaalaislaissa tarkoitetun suhteellisuusperiaatteen johdosta huomioon otettavia erityisen painavia lapsen etuun tai perhe-elämän suojaan liittyviä seikkoja.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että sen seikan, että A mahdollisen karkottamisen vuoksi joutuisi odottamaan päätöstä oleskelulupahakemukseensa Suomen ulkopuolella, ei voitu katsoa loukkaavan hänen tai hänen puolisonsa perhe-elämän suojaa tai muutoinkaan olevan ulkomaalaislaissa tarkoitetun suhteellisuusperiaatteen vastaista. Asiassa ei ollut esillä muutakaan perustetta karkottamispäätöksen kumoamiseksi ja asian palauttamiseksi Maahanmuuttovirastolle.
Lähde: www.kho.fi